Amisreformista taksireformiin
Moro.
Hyvinvontihäärääjän kyydissä -blogissa jatkan vanhaan malliin kirjoittamista omaan työhöni liittyvistä havainnoista ja ajatuksista, joilla on vaikutusta omaan, työyhteisön, asiakkaiden ja sidosryhmien hyvinvointiin.
SAKU ry:ssä viihdyin työhistoriani kokonaisuutta ajatellen poikkeuksellisen pitkään, yli 10 vuotta. Viime syksynä päätin kuitenkin kokeilla jotain uutta. Espoolainen Kajon oy oli laajentamassa taksitoimintaansa Tampereelle. Hain töitä ja minut rekrytoitiin kuljettajaksi. Kävin taksinkuljettajan kurssin, suoritin kuljettajan lupaan tarvittavat kokeet ja aloitin marraskuun lopussa uudessa ammatissa. Oma motivaationi hakeutumiseen Kajonille perustui kolmeen asiaan:
1) Halusin kokea ja oppia jotain uutta. Taksin kuljettajan työtä en ollut koskaan ennen tehnyt.
2) Halu olla mukana toiminnan kehittämisessä. Taksilain uudistus oli tullut voimaan kesällä ja Kajon oli uusi toimija Tampereella.
3) Asiakaspalvelun tiedän olevan vahvimpia osaamisalueitani. Halusin hyödyntää ja kehittää sitä edelleen. Taksinkuljettajana minulle tarjoutuu jokaisessa työvuorossa tilaisuus niin hankitun osaamisen hyödyntämiseen kuin uusien haasteiden kohtaamiseen.
Erikoista prosessissa oli, että aikaisemmin minut on aina rekrytoinut esimies. Nyt rekrytoinnin suoritti organisaation rekrytointiammattilainen. Hän ilmoitti minulle, että tulevan esimieheni, aluepäällikön, rekrytointi on käynnissä ja valittu henkilö tulee ottamaan yhteyttä valinnan jälkeen. Ajattelin, että voi parkaa - ei pääse itse vaikuttamaan kuljettajavalintoihin ja saa minut ristikseen; kouluja käymätön vanha äijä, jolla ei ole päivääkään työkokemusta kuljetusalalta. Paa kohalles esimiehenä. No onneksi valinta kohdistui joustavaan nuoreen mieheen, jonka kanssa on ollut ilo työskennellä.
Tässä blogissa en todellakaan aio esiintyä asiantuntijana, vaan alalle uutena tulleena häärääjänä. Tätä ensimmäistä Hyvinvointihäärääjän kyydissä blogia kirjoittaessani olen tehnyt yhteensä 150 työvuoroa. Yövuoroja on eniten, mutta olen työskennellyt myös päivävuoroissa, sote-kuljetuksissa, kerran koulukuljetuksessa ja exclusive-kuljettajana.
Lyhyen kokemuksen myötä koen tarpeelliseksi tuoda kuljettajan näkökulmia paljon parjattuun taksiuudistukseen. Kuten amisreformin kohdalla, myös taksireformin kohdalla media on tehnyt uudistukselle karhun palveluksen ja nostanut esiin epäkohtia, unohtaen lähes kaikki uudistuksen hyvät ja taksipalvelun kehittämistä edistävät asiat. Suomessa parjataan yleisesti liiallista sääntelyä ja hallinnon byrokratiaa - kun sitä sitten puretaan jollakin alalla ja muutos mahdollistaa, jopa edellyttää totuttujen toimintatapojenmuuttamista, niin alan sisällä muutosvastaiset saavat yllättäen paljon enemmän ääntä aikaan ja myötätuntoa osakseen, kuin uudistuksen kannattajat ja sitä työssään hyödyntävät.
Hyvinvontihäärääjän kyydissä -blogissa jatkan vanhaan malliin kirjoittamista omaan työhöni liittyvistä havainnoista ja ajatuksista, joilla on vaikutusta omaan, työyhteisön, asiakkaiden ja sidosryhmien hyvinvointiin.
SAKU ry:ssä viihdyin työhistoriani kokonaisuutta ajatellen poikkeuksellisen pitkään, yli 10 vuotta. Viime syksynä päätin kuitenkin kokeilla jotain uutta. Espoolainen Kajon oy oli laajentamassa taksitoimintaansa Tampereelle. Hain töitä ja minut rekrytoitiin kuljettajaksi. Kävin taksinkuljettajan kurssin, suoritin kuljettajan lupaan tarvittavat kokeet ja aloitin marraskuun lopussa uudessa ammatissa. Oma motivaationi hakeutumiseen Kajonille perustui kolmeen asiaan:
1) Halusin kokea ja oppia jotain uutta. Taksin kuljettajan työtä en ollut koskaan ennen tehnyt.
2) Halu olla mukana toiminnan kehittämisessä. Taksilain uudistus oli tullut voimaan kesällä ja Kajon oli uusi toimija Tampereella.
3) Asiakaspalvelun tiedän olevan vahvimpia osaamisalueitani. Halusin hyödyntää ja kehittää sitä edelleen. Taksinkuljettajana minulle tarjoutuu jokaisessa työvuorossa tilaisuus niin hankitun osaamisen hyödyntämiseen kuin uusien haasteiden kohtaamiseen.
Erikoista prosessissa oli, että aikaisemmin minut on aina rekrytoinut esimies. Nyt rekrytoinnin suoritti organisaation rekrytointiammattilainen. Hän ilmoitti minulle, että tulevan esimieheni, aluepäällikön, rekrytointi on käynnissä ja valittu henkilö tulee ottamaan yhteyttä valinnan jälkeen. Ajattelin, että voi parkaa - ei pääse itse vaikuttamaan kuljettajavalintoihin ja saa minut ristikseen; kouluja käymätön vanha äijä, jolla ei ole päivääkään työkokemusta kuljetusalalta. Paa kohalles esimiehenä. No onneksi valinta kohdistui joustavaan nuoreen mieheen, jonka kanssa on ollut ilo työskennellä.
Tässä blogissa en todellakaan aio esiintyä asiantuntijana, vaan alalle uutena tulleena häärääjänä. Tätä ensimmäistä Hyvinvointihäärääjän kyydissä blogia kirjoittaessani olen tehnyt yhteensä 150 työvuoroa. Yövuoroja on eniten, mutta olen työskennellyt myös päivävuoroissa, sote-kuljetuksissa, kerran koulukuljetuksessa ja exclusive-kuljettajana.
Lyhyen kokemuksen myötä koen tarpeelliseksi tuoda kuljettajan näkökulmia paljon parjattuun taksiuudistukseen. Kuten amisreformin kohdalla, myös taksireformin kohdalla media on tehnyt uudistukselle karhun palveluksen ja nostanut esiin epäkohtia, unohtaen lähes kaikki uudistuksen hyvät ja taksipalvelun kehittämistä edistävät asiat. Suomessa parjataan yleisesti liiallista sääntelyä ja hallinnon byrokratiaa - kun sitä sitten puretaan jollakin alalla ja muutos mahdollistaa, jopa edellyttää totuttujen toimintatapojenmuuttamista, niin alan sisällä muutosvastaiset saavat yllättäen paljon enemmän ääntä aikaan ja myötätuntoa osakseen, kuin uudistuksen kannattajat ja sitä työssään hyödyntävät.
Kommentit
Lähetä kommentti