Yö ja päivä - kuljettajalla on monta roolia

Syksy on tullut. Yövuorot ovat jälleen yövuoroja, eivät hämärän hetken sisältäviä päivävuoroja. Samalla kun yö- ja päivävuorojen ero pimeän ja valoisan ajan vuoroina erottuvat toisistaan, korostuvat myös erot asiakkaiden tarpeissa ja kuljettajan rooleissa eri vuoroissa.

Oman tilastointini mukaan ajoin Kajonin työsuhteen aikana 135 yö- ja 50 päivävuoroa. Muutama yövuoro venyi päivän puolelle, eli tilasto ei ole täysin luotettava. Vaikka ero vuorojen määrän välillä on merkittävä, uskallaan silti kirjoittaa vuorojen erilaisuudesta hyvinkin vahvalla kokemusasiantuntijuudella.

Päivävuoroissa asiakkaat ovat pääsääntöisesti työmatkalla tai siirtymässä matkatavaroiden kanssa kodin ja julkisen liikenneaseman välillä. Asiakkaat eivät ole päihteiden vaikutuksen alaisia - tai niiden vaikutus käytökseen on vähäinen. Asiakkailla on myös aikataulupaineita, usein kiire. Asiakkaille oleellista on mahdollisimman nopea siirtyminen haluttuun kohteeseen ja matkan aikana he keskittyvät omiin työasioihin tai ryhmän ollessa kyseeessä keskinäiseen seurusteluun. Kuljettajalta odotetaan haluttuun määränpäähän vievää tasaista, turvallista ja usein myös mahdollisimman nopeaa kuljetusta. Välillä toki keskustellaankin. Keskustelut liittyvät ajankohtaisiin asioihin ja Tampereella tietenkin rakenteilla olevaan ratikkaan - tai taksiuudistukseen ;-).

SOTE-vuorot ovat oma lukunsa. Asiakkailla on harvoin kiire ja kuten olen mustaa huumoria viljellen  todennut, ei ole pelkoa juoksutakseista - rollaattori on tavaratilassa. Näille asiakkaille taksi ei ole vain siirtymisväline, vaan sosiaalinen tuokio. Heidän kanssaan keskustellaan ja matkalla on usein ajettua siirtymistä ja asian hoitamista suurempi merkitys. Kuljettajana, urheilutaustan omaavana vielä hyvän liikuntakyvyn omaavana, havahdun usein huomaamaan, miten arjen asioiden hoito voi muuttua, kun liikuntakyky rajoittuu merkittävästi. Asiakkaiden joukossa on katkeroituneita, mutta myös äärimmäisen positiivisesti elämään suhtautuvia ihmisiä. Minä en käyttäydy sote-asiakkaiden kanssa mitenkään erityisesti - he ovat ihmisiä, joita tulee asiakkaina kohdella samalla tavalla kuin ketä tahansa asiakasta. On aivan järkyttävää kuulla joidenkin ammattikunnan edustajien nimittävän asiakkaita biojätteeksi tai yhteiskunnan loisiksi. Väitän, ettei kukaan tavoittele elämässään sote-asiakkuutta, enkä usko kenenkään omasta halustaan vaihtavan terveyttään taksin sote-etuuteen. Kajonilla sote-kuljettajaksi on valikoitunut ja valittu humanisteja ja olen ylpeä siitä, että olen saanut kuulua tiimiin.

Yövuorot ovat näköalapaikka yhteiskunnan rakenteisiin. Asiakkaat edustavat kattavasti koko yhteiskuntaa opiskelijoista eläkeläisiin. Tolpalla tai ravintolan ovella et voi tietää avaatko taksin ovea herralle vai narrille - eikä sillä mitään merkitystä olekaan. Asiakkaat ovat kuljettajan näkökulmasta samanarvoisia. Asiakkaat itse saattavat omaa statustaan toisinaan tuoda esiin. Mitä isompi pomo, sitä vähemmän omaa egoa tarvitsee korostaa.

Minulta on usein kysytty, eikö yövuoroissa pelota tai onko ollut hankalia asiakkaita? En ole kertakaan kokenut pelkoa. Hankalia asiakkaita ei ole ollut, mutta toisinaan hankalia tai haastavia tilanteita. Riitatilanteisiin olen toki joutunut, mutta riidat ovat aina olleet asiakkaiden välisiä. Kerran olen asiakkaiden riitatilanteessa jättänyt kaksi matkustajaa tien varteen. Kerran olen myös ajellut  työkaverin taksin perässä varmistamassa, että hänellä on asiakkaan kanssa kaikki hyvin ja tarjoamassa tukea, jos sitä olisi tarvittu.

Humalaiset aiheuttavat hankaluuksia harvoin, sillä he haluavat yleensä mahdollisimman pian kotiin ja ovat itsekin harmissaan oman tilansa johdosta. Olin kerran ykkösenä Rautatieaseman tolpalla bemarilla (?) ja vierellä iso tila-auto. Hämeenkadulta lähestyi henkilö selkeästi humalassa. Hän koitti viittoen selvittää kumpaan kahden jonon kärkiautoista hänen kuuluu nousta. Olin autostani ulkona ja sanoin kovalla äänellä, että asiakas päättää. Naapurikuski avasi sivuikkunan ja huusi ratin takaa "Otat vaan ekan auton - mä en sua kyytiin ota". Avasin siis asiakkaalle oven ja lähdettiin ajamaan. Matkan aikana asiakas harmitteli useaan otteeseen, että on niin huppelissa. Rauhoittelin, että sattuuhan sitä ja mikäs hätä tässä ... kotia kohti mennään. Ajoin asiakkaan kerrostalon alaovelle ja autoin ovesta sisään. Asiakas maksoi kyydin ja ihan omasta aloitteestaan maksoi lähes saman summan tippinä sanoen: "kiitos kun otit kyytiin ja toit kotiin.. se toinen ei olis ottanu ja kerran oon joutunu putkaan, kun taksi ei ottanu kyytiin ja sammuin tolpalle".

Tampere on tunnettu opiskelijapaikkakunta ja opiskelijat tunnetusti bilettävät aamuun asti. Niinpä heitä riittää yövuorojen asiakkaina. Isossa kuvassa nuoret opiskelijat, tulevaisuuden toivot ja minun mahdollisen eläkkeen maksajat, ovat hyvin käyttäytyviä kansalaisia - jopa päissään. Itse asiassa nuorison keskuudessa alkoholin käyttö näyttäytyy varsin maltillisena. Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että porukoissa pidetään huolta päihtyneistä. Kerran minut pysäytti ravintolan eteen porukka, jonka puhehenkilö tiedusteli ottaisinko kyytiini yhden ryhmästä ja veisin hänet kotiin. Tein diilin, että yksi ryhmästä mukaan saattamaan ja saattajalle paluukyyti takaisin ravintolan eteen on maksuton. Minusta hyvä diili ja niin oli porukankin mielestä. Varsinainen asiakas ei ottanut kantaa, mutta maksoi kyydin omalla kortillaan, kun kotiovella oltiin.

Aina ei mene ihan putkeen. Viime viikolla kyytiini nousi Hämeenkadulta asiakas, joka vaikutti ihan kohtuullisessa kunnossa olevalta. "Hitto kun ulkona on kylmä...vietkö mut kotiin Ylöjärvelle? Mulla on pankkikortti hukkunut, mutta perillä on maksaja - mää soitan vielä ja varmistan" Soitti ja kun kuuntelin, niin maksaminen luvattiin. Lähdettiin Ylöjärveä kohti ja tiedustelin tarkempaa osoitetta. Asiakas sanoi, että aja vaan, mää opastan sitten. Hetken kuluttua huomasin, että asiakasta alkoikin nukuttamaan ja koitin pitää häntä hereillä tiedustellen osoitetta uudelleen ... voisi sitten nukkua, kun minä tiedän mihin ajetaan. "Osaaks sää ajaa?" kuului asiakkaan vastakysymys. "Osaan" oli tietenkin minun vastaus. "No aja sitten, kyllä mää kotiini osaan". Vaan ei osannut. Ylöjärven keskustassa taas herättelin asiakkaan ja tiedustelin osoitetta. "Aja vaan suoraan, ainakin 30 km."  "Hämeenkyröön?" - "Nii just".... Jatkettiin matkaa länteen ja asiakas nukahti taas. Mietin mitähän tekisin. En tosissani ajatellut ajaa Hämeenkyröön asti. Onneksi puhelin soi. Asiakas ei herännyt ja minä vastasin. Äitihän siellä kotoa soitteli, että mikä on tilanne. Sain osoitteen, muutin kurssin pohjoiseen ja koti löytyi. Asiakas havahtui pihassa, pomppasi ulos autosta ja meni sisään taloon. Isä tuli maksamaan ja juteltiin tuokio kasvattamisen haasteista ja elämästä yleensä.

Ajaessani takaisin Tampereelle pukkasi vielä tilauskeskuksesta keikka. Hain sopivasti matkalta nuorten bilemestasta nuoren miehen kyytiin. Tuon bailupaikan nuorille on tyypillistä, että musiikki yhdistää ja nautintoaineena on energiajuoma. Niin nytkin... kuudelta aamulla väsynyt, mutta selvinpäin oleva asiakas bileistä kotiin. Pihamaalla oli enemmänkin nuoria odottamassa takseja - kaikki ihan kuosissa ja selvän oloisia.

Jatkossakin, kun nyt saan itse päättää mitä vuoroja ajan, tulen ajamaan molempia vuoroja sopivasti rytmittäen. Viikolla päivä- ja viikonloppuina yövuoroja painottaen. Tällä tavalla varmistan myös lähdeaineiston riittävyyden tämän blogin ylläpitämiseen :-).



Kommentit

  1. Olit kyllä verraton "työkaveri" joka piti kaikista huolta - niin asiakkaista kuin työkavereista. Aina olit aidosti läsnä. Suuri luonteenpiirre, jota arvostan. "Ei ole koiraa karvoihin katsominen" on niin hyvä muistaa tällä kentällä ja senhän sinä kyllä osaat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vitostiellä

Auton vai asiakkaiden kuljettaja